JUTUT

Kannanotto:

Lapsille lisää höntsäliikuntaa!

Olen harrastanut monenlaisia juttuja elämäni aikana. Eräs huomio lasten ja nuorten urheiluharrastuksista on hiertänyt minua melkoisesti: lasten ja nuorten urheiluharrastukset tähtäävät lähes aina kilpailuihin.

Lasten ylipaino lisääntyy ja liikkuminen vähentyy. Jaetusta huolesta huolimatta lapsille ei ole monia paikkoja, joissa voisi harrastaa ihan vain huvin vuoksi. Pienet koululaiset treenaavat kolme kertaa viikossa ja kolmetoistavuotiaan harrastukseen kuuluu harjoitusten lisäksi pakolliset lenkit ja kuntosalikäynnit. Urheiluvammat ja viikoittaiset turnausreissut ovat ikään kuin luonnollinen osa harrastusta. Ihailemme suunnattomasti pitkäjänteistä sitoutumista, esteiden ylittämisen kautta jalostumista ja huippulahjakkuuksia, jotka saavuttavat kaiken jo hyvin nuorina. En tahdo vähätellä näiden asioiden merkitystä. Harjoitus todellakin tekee mestarin — mutta tarvitseeko jokaisesta lapsesta tulla mestari?

Tarvitseeko jokaisesta lapsesta tulla mestari? 

Toivon, että lasten ja nuorten vanhemmat sekä valmentajat muistaisivat, etteivät kaikki haaveile ammattilaisurasta ja myös tavoitteellisen harrastajan pitäisi mennä treeneihin hyvällä fiiliksellä. Miten saisimme oman lajinsa löytäneen lapsen jatkamaan liikuntaharrastustaan nuoruudessa, kun opiskelut ja muut elämän osa-alueet valtaavat enemmän aikaa?  Tarvitseeko harrastus silloin vaihtaa väistämättä omatoimiseen liikuntaan, kuten kuntosaliin tai lenkkeilyyn?

Olin kilpailuhenkinen lapsi, joka otti epäonnistumisen ja häviön aivan liian raskaasti. Olin myös liikunnallinen ja motivoitunut lapsi, joka pärjäsi monissa lajeissa erittäin hyvin. Näin jälkeenpäin ajatellen olisin oikeastaan kaivannut jo nuorempana lasten höntsyliikuntaa ennen kuin löysin ”sulkapallon lätkimisen” Loiskiksessa. Sellaista harrastusta, jonka jälkeen vatsalihaksiin sattuu nauramisen vuoksi ja juomataukokin venyy vähän liikaa. Harjoituksissa arki unohtuu ja kunto kohenee lähes huomaamatta. Harjoituksissa on kivaa.

Emilia


Avoimet ovet 2.10.2016

Liikuntaa rennolla tyylillä avoimissa ovissa

Monet tulivat nauttimaan sunnuntain harmaasta aamupäivästä läheistensä kanssa 2.10.2016 Sulkapallon avoimiin oviin Puistokadulla. Musiikin soidessa taustalla saivat niin ystävykset kuin perheenjäsenetkin pelailla oman tasoisiaan otteluita. Jotkut näyttivät ottavan vakavammin, toiset löivät palloa toisilleen kevyesti. Hiki nousi pintaan, mutta onneksi yläkerrassa oli tarjolla kahvia ja mehua kurkun kostukkeeksi. Kahvin jälkeen pääsi halutessaan jatkamaan pelailua, sillä kentille ei tarvinnut jonottaa.
Tunnelma oli iloinen ja rento. Jälkeenpäin kuulin huhua, että oli mukavaa päästä pelaamaan sulkapalloa maksutta, koska sellaista tilaisuutta ei tarjoudu kovinkaan usein ja Loimaalla nämä tapahtumat, joissa todella pääsee urheilemaan ja kokeilemaan lajia rauhassa muualla kuin messumetelissä, ovat suhteellisen harvinaisia.

Lapset saivat sulan pöllyämään ja pallot vilisemään

Lapsia varten oli suunniteltu omaa ohjelmaa. Mukana oli yhteensä seitsemän innokasta vipeltäjää. Heidän harjoituksensa alkoivat lyhyen tutustumisen jälkeen temppuradalla, jossa sai lämmitellä ja harjoitella erilaisia sulkapallossa vaadittavia taitoja, kuten heittämistä, tähtäämistä, tasapainoa ja jalkojen koordinaatiota. Temppuradalla nähtiin vauhtia ja vaaratilanteita, mutta se osoittautui hauskaksi kaikkien lasten mielestä. Taisipa erästä vähäsen ujostuttaakin, mutta hän pääsi kokeilemaan rataa, kun muut lähtivät tekemään seuraavaa harjoitusta.
Lämmittelyn jälkeen mentiin vapaalle kentälle sulkapallojen kanssa ja lapset jaettiin verkon eri puolille kahteen joukkueeseen. Joukkueiden tehtävänä oli heittää kaikki sulkapallot omalta puoleltaan verkon yli vastustajan puolelle.
”Än, yy,tee – NYT!”
Ja sulka pöllysi! Sulkapalloverkko on onneksi sen verran matala, että kaikki saivat heitettyä pallon verkon yli.
Seuraavana vuorossa oli rapupolttopallo, jota laajennettiin merellisestä teemasta metsäiseen, kun karhukävelyasentokin kelpuutettiin. Valmentajat heittivät verkon toiselta puolelta sulkapalloja, joita pikkurapujen ja karhunpoikasten tuli vältellä. Osumasta päätyi verkon toiselle puolelle auttamaan heittämisessä. Sekä heittelypeli että rapupolttopallo saivat myös ansaitsemansa uusintakierrokset.
Viimeisenä vihdoin päästiin tarttumaan mailoihin. Jokainen lapsi sai kokeilla pallon lyömistä. Hutien vastapainoksi tuli osumia niin paljon, etten ehtinyt laskea.

Emilia


MINISULKIS-OHJAAJAKOULUTUS

Forssan Tennisseura ja Suomen Sulkapalloliitto järjestivät 12.10.2014 Minisulkis-ohjaajakoulutuksen Jokioisilla MTT:n salissa. Loiskiksesta osallistui koulutukseen neljä junioripelaajaa. Seuraavassa yhden osallistujan kertomus päivästä.

Minisulkis

Jokioisilla järjestettiin 12.10.2014 klo 10.30-16.00 pienimuotoinen minisulkisvalmennus. Meitä valmennettavia oli paikalla yhdeksän henkeä.

Aloitimme luennolla, jossa kerrottiin millaista minisulkis on, sekä näimme videon aiheeseen liittyen. Pääsimme myös paremmin tutustumaan toisiimme esittäytymisen ja pienten paritehtävien avulla. Pian tämän jälkeen pareiksi ja pääsimme suorittamaan hieman suurempaa parityötä: meille nimittäin jaettiin omat alueet, joiden pohjalta meidän piti suunnitella rata, joka kehittää annettua aluetta.

Minisulkis1kMinä ja parini saimme alueen, jossa piti ottaa huomioon monipuolinen kehon käyttö. Rataamme kuului muun muassa yhdistetyt kyykkyhypyt ja pallonheitto sekä sulkapallon heittäminen ämpäriin tietyn matkan päästä. Muita ratojen aiheita olivat esim. tasapaino ja välineet.

Nuoret minisulkislaiset pääsivät testaamaan ratojamme ja meidän piti ohjata heitä ja toiset ryhmät antoivat palautetta toiminnastamme.

Ruokatauon jälkeen palasimme luennolle, jossa kerrottiin seuraava harjoituksemme. Meidät jaettiin kahteen isoon ryhmään ja jokaisen piti vuorollaan keksiä jokin liike ja esittää itse demo liikkeestä, jonka jälkeen muut ryhmäläiset toistivat liikkeen. Sen jälkeen oli vielä palautteen anto ja sen vastaanotto muilta valmennettavilta. Pian tämän jälkeen kurssi päättyi.

Mielestäni kurssi oli oikein hyödyllinen ja antoisa. Se antoi hyvän kokonaiskuvan minisulkiksesta ja sen vaatimuksista. Opimme muun muassa erilaisia leikkejä ja niiden merkitystä sulkapallon kannalta sekä yleistä valmennusta.

Yksi oppilas

Loimaan kansalliset kilpailut käytiin 7.10.2017.

Kisatunnelma oli hyvä. Pelaajia osallistui 57, joista viisi loiskislaisia.

LoiSkiksen Tiia Tiainen voitti sekanelinpeli A-luokan yhdessä Mansen Sulan Ari Paloheimon kanssa.

Kimmo Suominen ja Markku Tiainen osallistuivat miesten nelinpeli 55 ikäsarjaan. Miesten mukaan pelit sujuivat rennon letkeesti. 


Vastaa